Löysin vanhan rakkauteni Frank McCourtin, joka on irlantilainen, vuonna 2009 kuollut kirjailija. Sitten löysin 40-luvun ranskalaisen kirjallisuuden, sekä myös unohtuneen rakkauteni Rikhardinkadun kirjaston. Rahattomuus näkyy mun sormissa, keltaisissa kynsissä jotka saa kädet näyttämään vanhan korsteenin näpeiltä, sillä poltan sätkiä kun ei ole varaa tehdastupakkaan. Olo on silti niin hyvä, se voi johtua auringosta. Junamatkustan ja juon kaikki rahani, mut jostain syystä en osaa surra sitä, olen vain alistuneen myöntynyt tilanteeseen, joka jatkuu samanlaisena kuukaudesta toiseen alustavista lupauksistani huolimatta. Saatan aloittaa syksyllä mielenterveys ja päihde- koulutusohjelman parissa. Kirjoitin raportin Kristillisdemokraattien historiasta, toverini toimittajaäiti luki sen ja ihmetteli mitä minä teen lähihoitajakoulussa, kun minun pitäisi olla opiskelemassa kirjallisuutta. Turhaa yrittää vakuuttaa kenellekään, etten minä aio antaa vesiperäruiskeita ja luututa ihmiskakkaa vuodeosaston lattialta ikuisesti, enkä tiedä yhtään miltä se sellainen lähihoitajakutsumus tuntuu. Ja että mä teen sen mistä toverin äiti puhui, mutten uskalla itse vielä kertoa siitä, se on niin kaukana ja aika ei kulu millään sitä tahtia miten haluan sen kulkevan!
Pian on kesä ja olen siellä ja täällä Suomessa, olen odottanut sitä koko talven.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
JOTENKIN
- 0utonauha
- kroonisesti jämähtänyt norsunvittu-autistihatuksi. en tuu kaikkien kanssa toimeen, vaan näyttelen tarvittaessa helposti lähestyttävää ja miellyttävää olentoa. ulkoilmatapahtumissa pitää mun mielestä saada tupakoida. blogilla ei ole keskeistä ideaa, kunhan oksennan tänne jotain silloin tällöin. työkseni hoivaan ja kylvetän organismeja, joiden spyyke ei ollut yhtä kestävää materiaalia kuin elämä. kuvat oon ite ottanu!! joskus käytän liikaa huutomerkkejä.